Olen huomannut lisääväni nykyään usein Instagram-kuviini hashtagin #socialrunning. Ryhmässä juokseminen on tullut olennaiseksi osaksi harjoitteluani viimeisen vuoden aikana. Tykkään toki edelleen juosta yksin: en vaihda mihinkään lähes meditatiivisiä aamulenkkejäni heräävää luontoa katsellen. Tai joskus lenkille pitää lähteä, koska on saatava olla yksin. Tällaisilla päänselvittelylenkeillä en edes olisi kovin hyvää seuraa. Sen jälkeen kylläkin.
Säännölliset yhteislenkeille osallistumiseni alkoivat tänä syksynä, kun liityin Espoon Tapioiden juoksuklubiin. Heillä on sunnuntaiaamupäivisin yhteislenkkejä, jolloin juostaan parin tunnin ja vajaan 20 kilometrin lenkkejä. Olen osallistunut niille silloin kun olen ehtinyt. Lenkit ovat usein suuntautuneet Espoon rantamaisemiin, kuten Laajalahden ympäristöön tai Rantaraitille, jossa kierteli osin uudenvuodenaaton yhteislenkki.
Syksyn kuluessa osallistuin myös Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin järjestämille yhteislenkeille. Yksi niistä suuntautui Sipoonkorpeen, jossa juoksimme poluilla. Lenkistä voit lukea lisää täältä. Poluilla oli kiva juosta ryhmän kanssa. Varsinkin, kun Sipoonkorpi on itselle outo paikka. Oli hienoa, kun mukana oli joku, joka tuntee reitit. Pidän poluilla juoksemisesta, ja metsään suuntautuville yhteislenkeille osallistun mielelläni jatkossakin.
Olen myös itse ollut järjestämässä muutamaa yhteislenkkiä Merituulin ja Vastaisku ankeudelle -blogia pitävän Jennyn kanssa. Nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja olen iloinen, että minuakin pyydettiin mukaan järjestäjäksi. Juoksimme pari kertaa Helsingissä merellisissä maisemissa, ja olen näistä lenkeistä olen kirjoittanut blogiin raportit Yhteislenkillä Helsingissä ja 15 kilometrin yhteislenkki. Viimeisin tällä porukalla järjestetty yhteislenkki oli Keskuspuiston hiekkateillä, josta kirjoitin postauksen Joulukuinen keskuspuisto.
Suomen 100-vuotispäivänä osallistuin kuviojuoksulenkille, jossa juoksimme Suomen muotoisen lenkin. Kuviojuoksu (eng. figure running) on eri asia kuin kuviokellunta tai kuviouinti, sillä siinä juostaan lenkki, josta GPS-seuranta piirtää jonkin esittävän kuvan kartalle. Suomen kartta näytti jälkikäteen tietokoneen ruudulta katseltuna erittäin aidolta. Kun lähdin yhteislenkille, en tuntenut etukäteen sieltä ketään. Tapahtuman jälkeen jäi kuitenkin ainakin yksi uusi blogi seurantaan ja muita yhteyksiä. Ja hyvä mieli ennen kaikkea.
On ollut mukavaa lähteä juoksemaan aivan ventovieraiden kanssa ja huomata, että löytyy yhteistä juteltavaa. Uusien ihmisten lisäksi on tullut juostua paikoissa, joihin en muuten menisi. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen Sipoonkorven polut ja mahtavat maisemat. Sinne en olisi edes lähtenyt juoksemaan ilman seuraa. Olen myös ”löytänyt” Helsingin edustan saaria yhdistäviä jalankulkusiltoja, joita pitkin olen voinut pidentää omiakin lenkkejäni silloin, kun ne suuntautuvat merta kohti.
Juoksu on harrastus, jota mainostetaan helppona: kengät jalkaan ja ovesta ulos. Usein hyödynnänkin sitä, että juoksemaan lähtö ei ole sidottu aikatauluihin. Kesällä varsinkin lähtöni ovat joskus niin aikaisia, että parempi, kun häivyn vain kotoa edes muita perheenjäseniä herättämättä. Toisaalta saatan joskus päättää, että lähden aamulla pitkälle lenkille, jos herään aikaisin ja jos nukuttaa, niin silloin uni tulee suurempaan tarpeeseen.
Yhteislenkin etuja on se, että tulee lähdettyä juoksemaan ja juostua suunniteltu matka. Kokemuksesta voin myös sanoa, että ryhmässä matka kuluu nopeasti. Viimeksi tämän huomasin uudenvuodenaaton lenkillä, jolla juoksimme melkein 18 kilometriä. Olin samalla viikolla juossut itsekseni melkein 27 kilometrin pitkiksen (lenkistä voit lukea täältä) sekä yhden palauttavan reilun kahdeksan kilometrin lenkin. Yksi pitkis vielä samaan viikkoon oli aika paljon juoksua, mutta se sujui ryhmässä juosten, niitä näitä jutellen ja maisemista nauttien.
En pidä itseäni minään yltiösosiaalisena, enkä todellakaan aina kaipaa ihmisiä ympärilleni. Viihdyn erinomaisesti itseksenikin, mutta nautin myös seurasta. Koska kaikki yhteislenkille mukaan lähteneet ovat sinne omasta vapaasta tahdostaan saapuneet, on se paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ei tarvitse varautua puhumaan kahta tuntia ventovieraiden kanssa, vaan voi jutella juuri sen verran ja sellaisista asioista, joista itse on valmis puhumaan. Juoksusta on helppoa ja luontevaa puhua, mutta välillä on käyty läpi sairauskertomuksia, lapsia tai työkuvioita. Pääasia on kuitenkin juosta.
LENKILLÄ 