Helsingin keskuspuisto on tuttu lähinnä Helsinki City Runilta ja Runner’s High’n treeneistä, joissa kävin viime kevään ja kesän juoksuopissa. Kun juoksen tai pyöräilen työmatkaa, kulkee reittini myös kapean puiston poikki. Työmatkani puisto-osuus on todella lyhyt, mutta myönnän, että kerran jos toisenkin olen pysähtynyt kuvaamaan luonnon heräämistä keväällä tai lumen kuorruttamia puita talvella.
Sunnuntaina 10.11. olin Juoksujalka vipattaa Merituulin ja Vastaisku ankeudelle Jennyn kanssa järjestämässä blogiemme lukijoille yhteislenkkiä, joka suuntautui tällä kertaa Helsingin keskuspuiston hiekkapoluille. Tapasimme kello 11 Töölön kisahallilla, joka olikin hyvä kohtauspaikka, kun auton sai ilmaiseen parkkiin aivan hallin eteen. Olin asennoitunut maksamaan maltaita pysäköinnistä, mutta vasta toisella maksuautomaatilla tajusin, miksi rahojani ei huolittu: sunnuntaina ei tarvitse maksaa mitään!
Jotkut tulivat täysin ilmaisella kyydillä eli juosten. Se onkin hyvä tapa pidentää lenkkiä, jos omaan harjoitusohjelmaan on merkitty pidempi juoksulenkki, mutta haluaa juosta osan siitä porukassa. Meneehän siinä pitkis joutuisammin, kun on juttuseuraa. Juostessamme juttelimme muun muassa siitä, mitä kullakin on pitkillä lenkeillä kuulokkeissa. Eräs kertoi kuuntelevansa äänikirjoja, mikä on kokeilemisen arvoinen vinkki. Toinen kertoi osaavansa kaikki uusimmat hitit, koska kuuntelee radiota pitkillä lenkeillä. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen sakkiin. Hittikanavien kapean soittolistan ansiosta ehtii lenkin aikana kuulla helposti kaksi kertaa saman kappaleen.
Tämänkertaisen yhteislenkin vahdiksi oli etukäteen suunniteltu rauhallista 7:00-7:30 min/km vauhtia. Vauhti tahtoi välillä nousta, mutta yritimme pitää vauhdin suunnitellussa, koska lenkin piti nimenomaan olla rauhallinen. Kun viime viikolla saapuivat laktaattitestin tulokset, sain taas muistutuksen rauhallisten lenkkien merkityksestä. Omalla kohdallani peruskestävyys on vahvalla tasolla, mutta laktaatin poistonopeutta voin vielä parantaa, vaikka se oli normaalilla tasolla. Poistonopeutta parantaa kevyt harjoittelu sykkeillä, jotka minulle tarkoittavat sykkeitä alueella 100-135 krt/min.
Joulukuinen keskuspuisto näytti samalta kuin toukokuinen, jolloin siellä on juostu Helsinki City Runia. Palstoilla näytti siltä, kuin syystyöt olisi juuri saatu päätökseen tai kevätkylvöt vasta alkamassa. Se on tämä outo vuodenaika, joka ei paljon talvelta saati joululta tunnu. Juoksemalla tai muuten liikkumalla päivän valoisampaan aikaan voi onneksi melkein unohtaa, miten pimeää suurimman osan vuorokaudesta on nyt, kun olemme kaukaisimmassa mahdollisessa paikassa kesästä.
Oma kelloni mittasi lenkin pituudeksi vajaa 11,5 kilometriä. Garminin kellolla kesti jonkin aikaa löytää satelliitit, ja olimme jo palan matkaa juosseet, ennen kuin kello alkoi ”raksuttaa”. Takaisin kisahallille päin palatessa laitoin kellon pois päältä liikennevaloissa, vaikka siitä olikin vielä matkaa perille. Merituuli sai oman lenkkinsä pituudeksi 13 kilometriä, ja se olikin lenkin todellinen pituus. Mutta sama se, miten pitkään kello mittasi. Lenkki meni kuin siivillä hyvässä porukassa jutustellen. Oli myös hyvä vaihteeksi juosta hiekkapoluilla asfaltin sijaan, sillä se on pehmeänä alustana lempeämpi jaloille. Keskiviikkona jatketaan taas Juoksuklubi2:n treeneissä kovemmalla temmolla muutaman viikon tauon jälkeen.
LENKILLÄ 