Yhteislenkin iloja: jouhevasti taittuva matka, uudet tuttavuudet ja yhdistävä juoksuhulluus. Etenkin tuo viimeinen oli lauantaina hyvin edustettuna, kun reilu tusina juoksijaa otti osaa Juoksujalka vipattaa blogia pitävän Merituulin järjestämälle yhteislenkille Helsingin keskustassa. Vesisade tai mereltä puhaltanut kolea tuuli ei hyydyttänyt hymyjä. Lähdimme sateeseen tarkoituksenamme juosta reilu kymmenen kilometriä merellisissä maisemissa.
Harmaana sadepäivänä kaupunki ei aivan näyttänyt parhaita puoliaan. Kasvoihin piiskannut sade ja tuuli saivat katselemaan lähinnä jalkoihin. Katseen suuntaaminen alas oli muutenkin järkevää, sillä sadevedestä oli kertynyt asfaltille paikoittain suuria lammikoita. Emme kuitenkaan olleet synkkänä ankeudessa taivaltava joukko, vaan iloinen pulina kantautui koko ajan korviin. Kunpa joku turistiryhmä olisi nähnyt meidät sateisessa kaupungissa! Siinä sitä meni joukko suomalaista hulluutta marraskuussa ja laittoi tossua toisen eteen.
Lähdimme lenkille Kauppatorin kupeesta, josta juoksimme Kaivopuistoon ja sieltä Eiranrantaa pitkin kohti Hernesaarta. Ne eivät ole itselle tuttuja lenkkimaastoja, vaan Kaivopuistoon tulee yleensä suunnattua kerran vuodessa perheen ja tuttujen kanssa vappupiknikille. Silloinkin vain hyvän ilman sattuessa. Nyt maisema oli tasaisen harmaa, mutta matka eteni jutellessa muiden lenkille lähteneiden kanssa. Esimerkiksi siitä, mikä kunkin on alun perin lenkkipoluille sysännyt. Mielenkiintoisia tarinoita!
Oma juoksutarinani kalpenee monen muun kertomuksen rinnalla, sillä minulla juoksuharrastuksen aloittamiseen ei liity elämäntapamuutosta, ikäkriisiä tai muutakaan mainitsemisen arvoista. Lähestymistapani oli hyvin Forrest Gump -henkinen: ”I just felt like running”. Teki mieli juosta. Ensin kolme kilometriä. Sitten viisi. Kymmenen. Viisitoista. Ja sillä tiellä olen edelleen.
Juoksun sosiaalinen puoli kiinnosti heti alusta alkaen. Noin vuosi juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen osallistuin ensimmäiseen lappujuoksuun ja juoksin puolimaratonin Helsinki City Runilla toukokuussa 2013. Lappu rinnassa juostuja kisoja on sittemmin kertynyt useita, sillä pidän juoksutapahtumien hengestä. Suuri joukko ihmisiä juoksemassa kuka minkäkin vuoksi. Vedonlyönnin tuloksena, itselle asetetun tavoitteen vuoksi, juoksun ilosta.
Hernesaaresta suuntasimme Lapinlahden suuntaan ja siellä pienen kierroksen tehtyämme palasimme Kampin kautta Bulevardia pitkin Esplanadille ja takaisin Kauppatorille. Urheilukelloni oli jossain kohtaa pysähtynyt (tai sitten olin sammuttanut sen liikennevaloissa ja unohtanut laittaa takaisin päälle), minkä vuoksi kelloni näytti lenkin pituudeksi vain reilu kymmenen kilometriä. Todellisuudessa juoksimme lähes 12 kilometriä.
Ryhmässä matka taittui kuin huomaamatta. Se on ehdottomasti yksi yhteislenkkien parhaista puolista. Pidimme vauhdin rauhallisena noin 7 min/km, jotta kaikki pysyivät hyvin mukana. Matka tuntui menneen nopeasti myös sen vuoksi, että maisemat poikkesivat omista tutuista lenkkipoluista. Reitin meille suunnitteli Vastaisku ankeudelle Jenny, joten iso kiitos hänelle suunnittelusta ja mukana olosta!
Seuraava Juoksujalka vipattaa blogin Merituulin järjestämä yhteislenkki on jo alle kahden viikon päästä lauantaina 25.11.2017 klo 10. Lähtö Kauppatorin vierestä Allas Sea Poolin luota. Matka on tuolloin hieman pidempi kuin nyt juostu, eli suunnitelmissa juosta noin 15 kilometriä. Mukana menossa Merituulin ja minun lisäkseni myös Vastaisku ankeudelle blogin Jenny. Facebookista tapahtuma löytyy täältä. Tervetuloa mukaan!
LENKILLÄ 
Moikka! Oli kyllä tosi kivaa ja koko viikonlopun oli hyvä mieli, kiitos sulle! Oli kiva tavata.
Juoksussa huikeeta onkin myös toi (monien muiden puolien lisäksi), miten se yhdistää ihmisiä!
Ilma oli tosiaan tasaisen harmaa, mutta se ei meidän menoa haitannut 🙂
Jenny
http://www.vastaiskuankeudelle.fi
TykkääTykkää