Olimme Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin kanssa sopineet Espoossa järjestettävästä yhteislenkistä jo kuukausi etukäteen. En tuolloin osannut ennustaa kovia pakkasia enkä tiennyt Pyeonchangin olympialaisten ohjelmasta. Mittari näytti lauantaiaamuna 24. helmikuuta -16 astetta ja Iivo Niskanen Pyeonchangissa, mistä suomalaiset hiihtäjät on tehty.
Katselin itsekin aamulla jännittävän kultahiihdon ennen kuin juoksin lähtöpaikalle Leppävaaran stadionille. Merituulin ja minun lisäkseni paikalle oli saapunut seitsemän pakkasta pelkäämätöntä juoksijaa. Kaikille kylmässä ilmassa juokseminen ei sovi, ja se on ihan ymmärrettävää. Varsinkin pidemmän lenkin pakkasessa juostuani omakin ääneni käheytyy.
Olin pukenut päälleni uuden takin, jossa on vartalon kohdalla toppausta ja hihat ovat softshell-kangasta. Alle laitoin kaksi pitkähihaista aluspaitaa ja jalkaan puin vuorilliset talvijuoksuhousut ja yhden aluskerraston. Tämä oli juuri sopiva vaatetus reiluun 10 asteen pakkaseen. Jalassani oli nastalenkkarit.
Olin saanut suunnitella tämänkertaisen lenkin, joten juoksimme tutuissa juoksumaastoissani. Meiltä oli pyydetty hieman lyhempää lenkkiä, joten suunnittelin seitsemän kilometrin lenkin, jonka voisi juosta yhdestä kahteen kertaa. Merituulin lenkeillä ei ole tarkoitus mennä kieli vyön alla, vaan edetä hyvällä mielellä maisemista ja seurasta nauttien.
Olimme etukäteen ilmoittaneet, että vauhti tulisi olemaan rauhallinen noin 7:00-7:30 min/km. Oma mittarini näytti kahden kierroksen keskimääräiseksi vauhdiksi 7:21 min/km. Tosin en pysäyttänyt kelloa kahden kierroksen välissä.
Merituulin lenkkeihin kuuluu olennaisena osana yhteiskuvien otto, ja räpsimme kuvia ennen toiselle kierrokselle lähtöä. Osa juoksijoista ei lähtenyt enää toiselle seitsemän kilometrin lenkille, joten ikuistimme joukon ennen sen hajoamista.
Taas on todettava, että yhdessä juostessa matka taittuu kuin huomaamatta. Tällä kertaa reitit olivat minulle tuttuakin tutumpia, sillä juoksimme aivan kotini lähellä. Yleensä minulla ei ole aivan näin paljon juttuseuraa, joten matka sujui joka tapauksessa vikkelään.
Juostessa puhuimme tietenkin juoksusta, mutta Iivo Niskasen nimi ja Suomen saama olympiakulta puhuttivat myös. Aika moni muukin oli ennen lähtöä katsonut hiihtoa ja todistanut Niskasen maaliintulon.
Aurinkoisissa paikoissa talviaurinko jopa lämmitti. Varjossa huomasi, että pakkanen paukkuu kylmästi edelleen. Vajaan parin tunnin juoksu aurinkoisessa talvisäässä oli hyvä aloitus päivälle. Juoksin Leppävaaran urheilupuistosta kotiin, aivan kuten olin pari tuntia aikaisemmin juossut lähtöpaikalle. En mitannut näitä kilometrejä, joita kertyi noin kolme.
Yhteislenkin pituus oli 14,77 kilometriä. Se oli minulle tämän viikonlopun pitkis. En sen lisäksi käynyt viikonloppuna juoksemassa, vaikka muuten nautin kauniista talvisäästä.
Kuinka moni teistä seurasi olympialaisia? Huomasin, että oma kiinnostukseni kasvoi ensinnäkin luettuani kisojen alla kirjan hiihtäjä Riitta-Liisa Roposesta. Käy lukemassa kirja-arvostelu täältä.
Kirja keskittyi äitinä huipulla urheilemiseen, mutta kirjan sivuilla pääsi kurkistamaan myös huippujen harjoitteluun. Tein huomion peruskestävyysharjoittelun suuresta määrästä ja toisaalta luin kunnioituksensekaisin tuntein hurjista ylämäkiharjoituksista Keski-Euroopan leireillä.
Samalla, kun oma innostus juoksua kohtaan on kasvanut, on kasvanut myös kiinnostus katsella muiden suorituksia televisiosta. Silmiini osui BBC:n artikkeli vuodelta 2016, joka kumoaa väitteen, että olympialaiset saisivat ihmiset liikkumaan enemmän. Artikkelissa todetaan, että Vancouverin olympialasten 2010 jälkeen ihmiset eivät hiihtäneet sen enempää kuin aiemminkaan.
Kuulin useammankin kerran Pyeonchangin olympialaisten aikana TV-selostajan sanovan, että Etelä-Koreassa yritetään saada ihmiset olympialaisten myötä innostumaan enemmän murtomaahiihdosta. Toivotan heille onnea, vaikka tutkimustulokset eivät puhu sen puolesta.
Olympialaisten katselu ei siis saa ihmisiä itse urheilemaan enemmän. Empiirinen havainto menneiltä viikoilta puhuu tämän puolesta. Facebookin juoksu- ja kestävyysliikunta-aiheiset foorumit ovat täyttyneet kuvista, kun ihmiset kahvikuppi kädessä tai jalat rennosti sohvapöydällä katsovat TV:stä suomalaisten huippuhetkiä laduilla.
Vitsit sikseen, tutkimuksissa ei ole tarkoitettu välitöntä vaikutusta, vaan aikajana on ollut pidempi – ehkä joitain vuosia. Eräänä lauantaiaamuna kuitenkin lähti matkaan iloinen juoksijaporukka huumaantuneena olympiavoitosta, aurinkoisesta säästä ja juoksun tuomasta hyvästä olosta.
LENKILLÄ 
Voi miten kivaa, kun jaksatte järkkäillä yhteislenkkejä! Upea ilmakin 🙂 Ja huh, toden totta Iivon hiihtoa seuratessa kävi läpi hurjaa tunneskaalaa. Jännitti ihan kauheasti ja kylmät väreet meni hänen maaliin tullessa. Huikeaa tunnetta! Tänään naistenkin kisoja seuratessa oli ihan mahtava tunnehuuma. Huikea urheilun huuma!
Ja kiitos kirjavinkistä – pitääkin lukea tuo Roposen kirja.
TykkääTykkää
Kaikki kiitos lenkkien järjestämisestä Merituulille! 😊 Mä vaan olen pari kertaa suunnitellut reitin meille.
Tänään ei hopea ollut häpeä – sen verran norjalainen oli ylivoimainen. Toki itävaltalaisen epäonnella oli osuutta, mutta ei muistella sitä!
Roposen kirjan kautta pääsi hyvin sisään hiihdon maailmaan, jos se ei ole ennestään kovin tuttua. Suosittelen! 😊
TykkääTykkää