Osallistuttuani Espoon Tapioiden Juoksuklubin sunnuntain yhteislenkille sain rastia yli Juoksuhaaste 2018:n kohdan 10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille. Hauskan juoksuhaasteen on organisoinut Taivaanrannan juoksija. Aikaisemmista suorituksistani voit lukea täältä ja täältä.
Tuntuu, että tätä vuotta on kulunut jo pitkään, mutta tämä olikin vuoden ensimmäinen yhteislenkki, jolle osallistuin. Viime vuonna uudenvuodenaatto osui sunnuntaille, ja silloin juoksin viimeisimmän pitkän lenkkini ennen lähtöä juhlistamaan vuoden vaihdetta.
Sunnuntaiaamuna Otaniemeen oli saapunut mukavasti porukkaa – arvioni mukaan parikymmentä. Juoksijat jakautuivat vetäjien johdolla eri vauhtiryhmiin, joista valitsin noin 6:20 min/km -vauhtisen ryhmän. Yllättäen se oli pienin ryhmistä, sillä meitä oli vain neljä juoksijaa. Isoin oli noin vauhtia 6:45 min/km juokseva ryhmä, joka juoksi perässämme saman reitin hieman vain hitaammin. Nopein ryhmä ampaisi ohitsemme jo ennen kuin pääsimme pois Otaniemestä, enkä tiedä, mihin he suuntasivat.
Oma juoksureittimme lähti kiertämään Laajalahtea. Pelkän lahden kiertämisestä kertyy kilometrejä noin 13. Pidensimme lenkkiä juoksemalla Helsingin puolella Pikku-Huopalahden, Munkkivuoren ja Talin kautta. Kymmeneltä aamulla lähtiessämme aurinko paistoi vielä, vaikka mereltä päin näkyi lähestyvän uhkaavan synkkä pilvi.
Pikku-Huopalahdessa olen juossut vain Helsinki City Runilla. Talin hiekkapoluilla en ole käynyt juoksemassa enkä edes pyöräilemässä, vaikka voisin vaihteeksi pyöräillä töihin sitäkin kautta. Pyöräilen aina Rantaradan vartta työpaikalleni Hakaniemeen, vaikka vaihtelu kyllä virkistäisi. Talissa menee hiekkateitä ristiin rastiin ja pelkään, että jään sinne harhailemaan. Minulla ei ole mitään maisemareittejä vastaan ja lähden mielelläni tutustumaan uusiin maisemiin. Työmatkalla minua aina odotetaan molemmissa päissä, eikä lähiseutumatkailua välttämättä katsottaisi hyvällä.
Ehdimme noin puolet lenkistä juosta auringonpaisteessa. Väitän, että säteet jo lämmittivät juoksutakin selkämystä. Kuuntelimme myös talitintin laulua, joka kuulosti jo kovin keväiseltä. Mukanamme ollut lintutietäjä muistutti, että koirailla on kova työ säilyttää reviirinsä talven ajan. Me muut vain tyydyimme nauttimaan titityystä, vaikka toki tunsimme sympatiaa pientä piipittäjää kohtaan.
Lenkki oli jo ns. paremmalla puolella, kun aurinko meni pilveen. Ympärille tuli tuttu harmaus, jota on kestänyt ehkä marraskuusta alkaen. Se on turvallisen tuttua, mutta kyllä tunnin-kaksi pilkistänyt aurinko lupaili jo vähän tulevasta. Vaikka matkaa oli vielä jäljellä, mietin, että olin valinnut juuri oikean vauhtiryhmän. Olin nimittäin pohtinut hitaimman ja tämän keskimmäisen ryhmän välillä, mutta hieman nopeampi tahti sopi juuri tähän päivään. Lenkin keskisyke oli 139, joten vahvasti mentiin peruskestävyyden puolella, kuten kuuluukin.
Pian olimme takaisin Otaniemessä. Matkaa kertyi yhteensä 17,46 kilometriä, aikaa kului 1:50:33 ja tahti oli 6:23 min/km suunnitelmien mukaan.
Ensi lauantaina 20.1.2018 sinäkin voit osallistua yhteislenkille, jonka järjestää Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli. Lähdemme Espoosta Otaniemestä Aalto-yliopiston metroaseman pääovilta klo 11. Koska minä sain tällä kertaa päättää reitin, kierrämme Laajalahden, jonka maisemiin en vain kyllästy. Reitti on alle 15 kilometriä ja vauhti tulee olemaan noin 7:00-7:30 min/km. Tapahtuma löytyy myös Facebookista. Lähde ihmeessä mukaan juoksemaan, jos asut tai muuten satut olemaan lähistöllä!
LENKILLÄ 