Uncategorized

Icebug-nastalenkkarit

img_2334.jpg
Kuva: Jenni Somervalli

Yksi parhaita juoksuun liittyviä hankintojani ovat olleet Icebug-nastalenkkarit. Niiden ansiosta voin juosta ulkona ympäri vuoden. Ostin kengät talveksi 2012/2013 ja käytän edelleen samoja kenkiä. Vain talvella käytettävät kengät eivät samalla tavalla kulu kuin kesälenkkarit, koska käytän niitä vain muutamana talvikuukautena. Pääkaupunkiseudulla on usein pitkälle alkutalveen ja jopa vuodenvaihteeseen asti sulaa, jolloin käytän tavallisia lenkkareita.

img_2325
Nastat edelleen hyvässä kunnossa.

Kenkäni ovat Icebugin malli HEROS-L BUGrip. Tuota aivan samanlaista kenkää ei enää myydä, mutta vastaavan mallin löysin valmistajan sivuilta www.icebug.fi. Muistan, että ostaessani kenkiä myyjä mainitsi, että niissä on pronaatiotuki. Noin viidessä vuodessa juoksukenkätrendi tuntuu tehneen täyden 360 asteen kierroksen. Viisi vuotta sitten moni myynnissä ollut kenkämalli oli tuettu. Urheiluliikkeen myyjä totesi katsottuaan hetken kyykistelyäni, että minullakin on hieman pronatoiva jalka. Arvio ei aivan mennyt väärään, mutta nyt tiedän, että asian varmistamiseksi tarvitaan hieman perusteellisempia tutkimuksia.

Tuettujen kenkien jälkeen tulivat muotiin paljasjalkakengät ja matalan dropin kengät. Itsekin ostin tuossa huumassa yhdet Niken hyvin pienellä dropilla olevat kengät. Nyt taas tuntuu olevan kysyntää esimerkiksi Hokan malleille, joissa on hyvinkin paksu pohja. Keväällä Juoksija-lehti arvosteli omat Adidaksen Supernova -lenkkarini vaahtokarkeiksi. Niissä tosiaan on paljon paksumpi pohja kuin aikaisemmin käyttämissäni Adidaksen kengissä.

img_2329
Icebugin malli HEROS-L BUGrip.

En ole oikein osannut päättää, kumpi on parempi – paljon vaimennettu ja tuettu kenkä vai mahdollisimman ohutpohjainen kenkä. Routainen maa on joka tapauksessa kova alusta juosta, joten talvikengässä saa mielellään olla enemmän vaimennusta. Lisäksi jalka tykkää varmasti, kun vaihtelee kenkiä, joilla juoksee. Nastoineen ja vaimennuksineen kengät ovat kesälenkkareita raskaammaat. Oman mallini kenkä painaa 340 grammaa, joka on puolet enemmän kuin mitä esimerkiksi kevyet Adidaksen Adizero Adiokset painavat.

Muistan, miten ensimmäinen lenkki Icebugeilla tuntui lähes pumpulissa juoksemiselta. Palasin kotiin ja hihkuin kenkien erinomaisuutta miehelleni. Sen jälkeen olen kehunut kenkiä monelle muullekin, enkä syyttä. Nyt alun pehmeys ja enin vaimennus ovat taatusti kengistä jo kaikonneet ja pohja kovettunut, mutta tärkein ominaisuus eli pito on edelleen tallella. Molempien kenkien pohjassa on 15 nastaa. Yksikään nasta ei ole irronnut eivätkä nastat myöskään ole yhtään kuluneet ajan saatossa. En osaa tarkkaa määrää sanoa, mutta kengillä on juostu satoja ja satoja kilometrejä.

img_2327
15 nastaa kummassakin kengässä.

Uskallan juosta nastalenkkareilla jopa peilijäällä. Erään kerran rullasin alas loivaa mäkeä, joka kiilteli jäästä liukkaana. Huomasin, miten kävelyllä ollut mies jäi tuijottamaan minua ja menoani ja varmaan vain odottamaan, milloin kaadun. Mutta en ole kertaakaan kaatunut, kun Icebugit ovat olleet jalassani. Luotan niihin kuin kallioon. Kun ei tarvitse pelätä kaatumista, säästyy moni lihas turhalta jännitykseltä.

Nastalenkkarit ovat parhaimmillaan jäisellä ja kovalla alustalla kuten tamppautuneessa lumessa. Jos pehmeää lunta on enemmän, nastat eivät pureudu alustaan ja ponnistusvaiheessa askel helposti lipsuu. Sutiminen tekee juoksusta raskasta, joten pehmeämmällä lumisella alustalla paremmat ovat karkeakuvioiset kengät ilman nastoja.

img_2328
Leveä lesti.

Icebugeissa on leveä lesti, jota aluksi vierastin. Nyt olen huomannut, että kenkiin mahtuu hyvin paksumpi urheilusukka, mikä on hyvä talvipakkasilla juostessa. Olen teetättänyt pohjalliset kesälenkkareihini ja aion sovittaa pohjallisia myös nastakenkiini. Vasemman jalkani nilkka antaa hieman periksi ja vääntyy sisäänpäin, ja virheasentoa on korjattu pohjallisella. Myös poikittaisholvit ovat vähän madaltuneet, ja pohjallisissa on  muotoilut myös niitä tukemaan. Ensisijainen ”hoito” näihin on jalkapohjan ja -terän lihasten vahvistaminen, mutta kaikkeen varvasjumppa ja nilkkojen pyörittelykään ei auta. Siksi päädyin ostamaan pohjalliset, jotka valmisti minulle asiaan perehtynyt fysioterapeutti/apuvälineteknikko.

Nastat ovat Icebugeissa maltillisen pienet. Ne on sijoiteltu niin, että askel ei lipsu. Sisätiloissa kävellessä ei missään nimessä sovi astua esimerkiksi parketille, sillä kengistä saattaa jäädä ikävät reiät lattiaan. En sano tätä kokemuksesta, vaan jotenkin olen muistanut loikkia mattojen päällä, jos olen kengillä käynyt sisällä vaikkapa hakemassa jotain unohtamaani tavaraa lenkille lähtiessäni.

img_2324

Käytän kenkiä talvella muutenkin, jos pitää lähteä kävelemään jäisille kaduille. Etelä-Suomessa on usein talvella vuoroin lämmintä ja vuoroin kylmää, ja jalkakäytävät liukkaita, vaikka niitä kuinka hiekoitettaisiin. Olen huomannut kengät myös hyviksi lumitöissä, kun ei tarvitse pelätä kaatuvansa polvilleen lumikolaa työntäessään. Jään päälle satanut lumikerros voi olla petollinen.

Tänä syksynä en ole vielä juostessa käyttänyt Icebug-nastalenkkareitani. Lähes viisi vuotta vanhat kengät alkavat olla tiensä päässä. Kokeilen tänä talvena, miltä niillä tuntuu juosta ja onko esimerkiksi vaimennus hävinnyt niin, että tarvitsen uudet kengät ja parempaa vaimennusta. Uusien kenkien valinta tulee olemaan helppoa, sillä aion tarvittaessa vain päivittää vanhat kenkäni uusiin saman merkin kenkiin.

Follow my blog with Bloglovin

8 kommenttia

Jätä kommentti